AIKUISTEN OPPIMISVAIKEUDET
Väitöskirjasta Leena Selkivuori: "Ei näihin vaikeuksiin työelämässä törmää" Oppimisen tuki ja erityiselle tuelle annetut merkitykset ammatillisessa aikuiskoulutuksessa opiskelijan näkökulmasta. Jyväskylän yliopisto, kasvatustieteiden tiedekunta 2015.
Käsitteet, miten ilmenee, tyypillisimmät
10−20 prosentilla ammatillisessa aikuiskoulutuksessa opiskelevista on oppimisvaikeuksia. Aikuisopiskelijoilla on erilaisia elämäntilanteeseen, mielenterveyteen ja kehityksellisiin ongelmiin liittyviä tekijöitä, jotka vaikeuttavat oppimista. Lapsena tai nuorena tunnistetut vaikeudet esim. lukemisen, kirjoittamisen tai matematiikan osalla yleensä jatkuvat ja haittaavat myös aikuisuudessa. Näiden haittaavuus aikuisena siirtyy usein sosiaalisille ja ammatillisille alueille oppimisen haittojen sijaan. Oppimisen vaikeuksia omaavien ihmisten on vaikeampi sijoittua yhteiskuntaan ja tämä ilmenee mm. ammatinvalinnan vaikeutena ja hankaluutena sosiaalisessa elämässä. (Selkivuori, 2015, 18.)
Oppimisvaikeuksien lisäksi aikuisopiskelijoita kuormittavat usein myös elämäntilanteesta ja perheasioista johtuvat huolet ja vaikeudet. Erityinen tuki ei useinkaan pysty näissä auttamaan vaan on lähinnä ohjausta lukivaikeuksien tai matematiikan vaikeuksien aiheuttamiin pulmiin. (Selkivuori, 2015, 121.)
Tukitoimia opetuksessa ja ohjauksessa
Ohjauksessa annetaan toivoa ja tukea, mikä vaikuttaa koko ihmiseen. Ohjauksella voidaan tukea aikuista ristiriitaisissa tilanteissa ja paikata työelämässä syntynyttä arvokkuusvajetta. (Selkivuori, 2015, 17.)
Oppilaitoksissa järjestettävän opiskeluhuollon osalta laki ammatillisesta aikuiskoulutuksesta (630/1998) sisältää viittaussäännöksen lakiin ammatillisesta koulutuksesta (631/1998). Myös aikuisopiskelijoilla on oikeus säännöksen mukaan saada tarvitsemaansa ohjausta ja opiskeluhuoltoa; opiskelijoille on tiedotettava ja heitä on tarvittaessa ohjattava hakemaan tarvitsemiaan etuja ja palveluita (Laki ammatillisesta koulutuksesta 1998 11 §). (Selkivuori, 2015, 47.)
Merkittäviä oppimisen ja opiskelun tukitoimia ovat kouluttajien ja työpaikkakouluttajien antama palaute sekä opiskelijoiden keskinäinen kokemustenvaihto. Saatu palaute auttaa palautteen saajaa kehittämään ja jakamaan osaamistaan. (Selkivuori, 2015, 92.)
Opiskelun aikatauluttaminen, etenemissuunnitelma, opiskeltavien asioiden ja tehtävien osiin pilkkominen ja luentomateriaaleihin etukäteen tutustuminen ovat kouluttajilta saatavaa pedagogista tukea. Keskustelu opiskelun haasteista opiskeluryhmässä sekä riittävä ajankäyttö ovat oppimista tukevia strategioita. Realististen tavoitteiden asettaminen, parityöskentely, monikanavainen opiskelu ja oppimisen lisäaika ovat myös oppimista tukevia strategioita. (Selkivuori, 2015, 103.)
Oppimisen erityinen tuki on pedagogista ja sosiokuratiivista tukea sekä vertaisryhmän tukea ratkaistaessa opiskelua haittaavia asioita, jotka johtuvat muuttuneesta elämäntilanteesta. Tukea rakentavat yhteisissä verkostoissa opiskelijat, kouluttajat, ohjaajat ja opiskeluhuolto. Ryhmässä on usein opiskelijoita, joilla on aikaisempia kokemuksia vastaavista ongelmista ja siitä, mistä saada apua ja miten voidaan ongelmia ratkoa. Opettajien ja kouluttajien rooli on tuoda erityisen tuen palvelut yhteisön käyttöön. Opetettaessa vähän koulutettuja on opettajan tehtävät huomattavasti perinteistä opettamista laajemmat. (Selkivuori, 2015, 123.)
Ammatillisessa aikuiskoulutuksessa pitäisi oppimiseen tarvittavan erityisen tuen suunnittelussa ja toteuttamisessa lähtökohtina olla aikuisuus elämäntilanteena, aikuinen oppijana ja koulutuksen työelämälähtöisyys. Järjestelmä kuitenkin tarjoaa opiskelijoilleen lähinnä lasten ja nuorten näkökulmasta tuotettua ja oppivelvollisuuskoulussa käytössä olevaa erityistä tukea, erityisopetusta. (Selkivuori, 2015, 128.)
Erityisen tuen tarve näyttöperusteisessa aikuiskoulutuksessa
Tutkinnon suorittajan opinnot henkilökohtaistetaan näyttöperusteisessa koulutuksessa. Henkilökohtaistaminen tarkoittaa asiakaslähtöistä ohjaus-, opetus- ja tukitoimien suunnittelua ja toteuttamista. Henkilökohtaistamista jatketaan koko opintojen ajan. Tutkinnon suorittamisen henkilökohtaistamisessa päätetään aikaisemmin osoitetun osaamisen tunnustamisesta, suunnitellaan tutkintosuoritusten järjestelyt, neuvotaan ja ohjataan tutkintosuoritusten suunnittelua ja otetaan huomioon tutkinnon suorittajan erityistarpeet oppimisen osalta. Tarvittavan ammattitaidon hankkimisen vaiheen henkilökohtaistamisessa tutkinnon suorittajalle tarjotaan parhaiten soveltuvia koulutusmuotoja, opetusmenetelmiä, oppimisympäristöjä ja - järjestelyjä. Näiden lisäksi häntä ohjataan yksilöllisten oppimispolkujen suunnittelussa ja neuvotaan ja ohjataan tarvittaessa tukipalveluihin. Henkilökohtaistamisen määräys velvoittaa koulutuksen järjestäjää huomioimaan tutkinnon suorittajan lukihäiriöistä johtuvat erityistarpeet. Henkilökohtaistamisen avulla luodaan parhaat mahdolliset olosuhteet tutkinnon suorittajalle ammattitaidon hankkimiseen ja osaamisen osoittamiseen. Tutkinnon suorittajalle laaditaan myös HOJKS jos tuen tarve edellyttää opetuksen järjestämistä erityisopetuksena ja HOJKS liitetään osaksi henkilökohtaistamisen suunnitelmaa. (Selkivuori, 2015, 45−46.)
Aikuisopiskelijoiden erityisen tuen tarve jatkuu siirryttäessä oppilaitoksesta työssäoppimispaikkaan. Tarvittavan tuen muoto ja intensiteetti muuttuvat usein tässä siirtymässä. Henkilökohtaistamisen vaiheessa oppimisen tueksi suunnitellut tukitoimet jäävät kuitenkin usein oppilaitoksiin ja siirtyvät huonosti osaksi työssäoppimista. Tuen järjestämistä ohjaavat säädökset ja määräykset ohjaavat tuen järjestämistä pedagogisena tukena oppilaitoskeskeisesti työelämälähtöisen toteutuksen sijaan. (Selkivuori, 2015, 130.)
Kokemuksia aikuisten oppimisvaikeuksista
Oppimisen vaikeudet vaikuttavat ihmisen akateemiseen identiteettiin ja itsetuntoon ja se ilmenee vielä aikuisenakin kielteisyytenä koulutusta ja oppimista kohtaan (Selkivuori, 2015, 18).
Aikuisten käsitys omasta oppimisesta ja taidoista opiskella perustuu usein aikaisempiin kokemuksiin opiskelusta ja sen onnistumisesta. Aiemmat huonot oppimiskokemukset aktivoituvat uudessa opiskelutilanteessa ja voivat toimia uuden oppimisen esteenä. Aikuiskoulutuksessa opiskelevien odotetaan usein omaavan hyvät opiskelutaidot ja siten osaavan opiskella ja oppia itsenäisesti, tavoitteellisesti ja tuloksellisesti. (Selkivuori, 2015, 40.)
Aikuisopiskelijat tarvitsevat tiedon lisäksi ohjausta, osatakseen käyttää tarkoituksenmukaisesti oppimisessaan kohtaamiinsa vaikeuksiin liittyvää tietoa. Epävarmuutta aiheuttaa pitkä aika edellisistä opinnoista ja harjaantumattomuus opiskelun vaatimissa taidoissa. Aikuisten ohjausta voidaankin pitää identiteettineuvotteluna, jonka avulla voidaan vahvistaa opiskelijan luottamusta itseensä ja siihen, miten entiset huonot opiskelukokemukset voidaan sovittaa suhteessa uusiin koulutusmahdollisuuksiin. Oikeanlainen ohjaus auttaa opiskelijoita ymmärtämään omaa oppimistaan ja huomaamaan oppimistaan haittaavia asioita sekä hakemaan apua haittaaviin seikkoihin. (Selkivuori, 2015, 85.)
Tulevaisuuden haasteet ja mahdollisuudet - reformin tuomat muutokset
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti