JOHDANTO
Kaisa Rädyn väitöskirja: Erityinen tuki elinikäisen oppimisen mahdollistajana ammatillisessa aikuiskoulutuksessa julkaistiin vuonna 2016 (https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/160325/Erityine.pdf?sequence=1) ja siihen liittyneet haastatteluaineistot oli kerätty vuoden 2013 aikana. Tutkimusaineistona Räty käytti kansainvälisiä ja kansallisia asiakirja-aineistoja, haastatteluaineistoja sekä haastattelussa piirrettyjä aikajanoja ja oppilaitosten erityisen tuen ja ohjauksen suunnitelmia. Kokeellisessa osuudessaan Räty haastatteli henkilökunnan edustajia (N=15) seitsemästä ammatillista aikuiskoulutusta järjestävästä oppilaitoksesta. Haastattelut toteutettiin teemahaastatteluilla. Tutkimuksen tavoitteena oli tarkastella kuinka erityinen tuki on rakentunut tutkimusaineistossa ja miten erityisen tuen toteutumista on kuvattu. Räty on rajannut tutkimuksensa näyttötutkintoperusteiseen koulutukseen jättäen muut aikuiskoulutusmuodot huomiotta. Tutkintoja järjestetään perus-, ammatti- ja erikoisammattitutkintoina ja se voidaan rahoittaa omaehtoisena, oppisopimuskoulutuksena tai työvoimapoliittisena.
TAUSTAA
Ammatillinen aikuiskoulutus on kautta aikojen pyrkinyt sekä parantamaan aikuisopiskelijoiden elämänlaatua että vastaamaan yritysten muuttuneisiin tarpeisiin. Kokonaisuutena on haluttu pienentää pitkäaikaistyöttömyyttä ja nostaa Suomen taloudellista kilpailukykyä. Uusimmissa tutkimuksissa on kuitenkin havaittu, että merkittävällä osalla ilman koulutusta jääneistä aikuisista esiintyy erilaisia oppimisen vaikeuksia ja/tai huonoja kokemuksia aikaisemmista kouluista / koulutuksista. Onkin arvioitu, että 10–20% aikuisopiskelijoista omaa lukemisen ja kirjoittamisen vaikeuksia ja usealla on tämän lisäksi muita elämäntilanteeseen, mielenterveyteen ja kehityksellisiin ongelmiin liittyviä vaikeuksia. Vuonna 2015 OECD julkaisi tutkimuksen, minkä mukaan 600 000 suomalaisella aikuisella olisi vaillinaiset taidot luku-, numero- ja tietotekniikkataidoissa. Nykytutkimuksen mukaan oppimisvaikeudet jatkuvatkin koko eliniän, mutta niiden ilmeneminen ja voimakkuus voivat vaihdella elämäntilanteiden mukaan. Oppimisen vaikeudet saattavat näkyä em. taitojen vaillinaisuuden lisäksi lyhyt ja pitkäkestoisessa muistissa sekä ajanhallinnassa. Tuskaa saattaa tuottaa myös epävarmuus omasta tuotoksesta sekä pelko ja häpeä siitä, mitä muut ajattelevat, jos vaikeudet paljastuvat. Oppimista vaikeuttavat lisäksi opiskelijoiden erilaiset vaikeat elämäntilanteet, mielenterveyden häiriöt sekä päihteiden väärinkäyttöön ja elämänhallintaan liittyvät ongelmat.
Vuonna 2016 Kerätär julkaisi myös oman väitöskirjatutkimuksena, missä arvioitiin 1/3 pitkäaikaistyöttömien olevan työkyvyttömiä mielenterveysongelmien, oppimishäiriöiden ja/tai diagnosoimattomien sairauksien vuoksi. Ammatillinen aikuiskoulutus on koko historiansa ajan kulkenut käsi kädessä työllisyyskysymysten kanssa ja tämän vuoksi suuri osa siitä onkin työvoimapoliittista koulutusta nimenomaan työttömille tai työttömyysuhan alla oleville.
Ammatillisen aikuiskoulutuksen arvostus on vahva ja sen rooli on laajentunut elinikäisen oppimiskäsitteen tullessa mukaan. Jokaisella yksilöllä on vastuu omasta oppimisestaan, tiedon päivittämisestä ja osaamisestaan. Niinpä ammatillinen koulutus on kehittymässä kohti suurempaa yksilöllisyyttä, ohjauksellisuutta ja henkilökohtaistamista. Henkilökohtaistamismääräys (2006) velvoittaakin oppilaitokset tarjoamaan ohjausta ja ottamaan huomioon erilaiset oppimisen esteet.
ERITYISEN TUEN TARJONTA
Aikuiskoulutuskeskuksissa erityisen tuen kehittyminen on tapahtunut paljon hitaammin kuin aikuisopistoissa, missä suoraan otettiin käyttöön nuorisoasteen tukijärjestelmän kaltainen malli opinto-ohjaajan ja erityisopettajan kera. Aikuiskoulutuskeskuksissa esimerkiksi 1. opinto-ohjaaja palkattiin vasta 2000-luvulla. Haastatteluiden perusteella erityisen tuen kehittäminen alkoi usein osana jotain ulkopuolisen rahoituksen omaavaa projektia. Näistä erityisesti oli mainittu AiHe-projekti, jossa keskiössä oli henkilökohtaistaminen sekä valtakunnallinen Erkkeriprojekti tavoitteenaan aikuisohjauksen kehittäminen. Projektit mahdollistivat myös henkilökunnan kouluttamisen erityiseen tukeen ja ohjauksiin liittyvissä aiheissa. Yhdessä oppilaitoksessa erityistä tukea tai ohjausta toteuttaa keskimäärin yksi kouluttaja noin 600–1000 opiskelijaa kohti.
Aikuisopiskelijat omaavat vaihtelevasti erityistuen tarvitsemislausuntoja. Paljon riippuu siitä, kertovatko he itse avoimesti oppimisvaikeuksistaan tai oppimisiin liittyvistä sekundäärisista vaikuttimista (esim. avioero, mielenterveysongelmat, masennus jne.). Nuorten kohdalla tilanne on jo muuttumassa, koska oppimisvaikeuksista on puhuttu koko heidän opiskeluajan ja mediassakin aihetta käsitellään varsin runsaasti. Ei ole enää häpeällistä tunnustaa omaavansa lukihäiriön, koska jopa Ruotsin kuninkaallisilla sitä on diagnosoitu. Aikuiskoulutuksessa erityisen tuen tarvetta aletaan miettiä vasta, kun todetaan, etteivät opinnot etene toivotulla tavalla. Usein myös erilaiset elämänhallinnan vaikeudet näkyivät haastateltavien mukaan opiskelijoiden runsaina poissaoloina ja keskeyttämisinä. Erityisen tuen muotoja ovat henkilökohtaistaminen, ohjaus sekä opiskelutaitojen ja ajanhallinnan opettaminen. Erityispedagoginen tuki voitiin taas jakaa seuraavasti: 1) lukemisen ja kirjoittamisen vaikeuksien seulominen, 2) erilainen lisäopetus ja tehtäviin tarjottu lisätuki, 3) erityiset pedagogiset järjestelyt eli pienryhmät, suulliset tentit jne. sekä 4) HOJKS eli henkilökohtainen opiskelun järjestämistä koskeva suunnitelma.
Työssäoppimisjaksot saattavat olla ongelmallisia, koska erityistä tukea annetaan lähinnä vain oppilaitoksissa. Kuitenkin opiskelijan työelämään ja työssä oppimiseen liittyvät ongelmat voivat olla hyvin monenlaisia. Työelämä saattaa pelottaa ja on voitu vieraantua siitä täydellisesti tai ei ehkä edes omata omakohtaista työkokemusta. Tulevaisuudessa toiveena olisikin laajentaa yhteistyötä oppilaitoksen ja erilaisten ulkopuolisten tahojen väliltä aina työelämään asti. Kun toimitaan rajapinnoilla eli eri alan ammattilaiset tekevät yhteistyötä, saattaa syntyä uusia oivalluksia ja tapoja toimia. Erityisesti mainittiin uutena yhteistyökumppanina erityisammattioppilaitokset. Erityisammattioppilaitokset ovat tarjonneet tukeaan oppilaitoksille, sillä esimerkiksi erilaiset projektit mahdollistavat oppilaitosten konsultoinnin.
LÄHTEET
Henkilökohtaistamismääräys. 2006. Opetushallitus. Määräys 43/011/2006.
Kerätär, R. 2016. Kun katsoo kauempaa, näkee enemmän. Monialainen työkyvyn ja kuntoutustarpeen arviointi pitkäaikaistyöttömillä. Acta universitatis. Ouluensis D 1340.
OECD (2016) OECD skills studies. Data policy reviews of adult skills. Finland. Preliminary version.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti